Laitoin sulle yksityisviestin Rihmastoon. Vieläkö muistat salasanasi sinne.

Ja tähän postaukseen saa edelleen lisätä yhteystietonsa jos joku haluaa linkin uuteen blogiini.

Juu, aika epätoivoista. :)

Sorander, sun antamasi linkki ei aukea. En tiedä mikä on vikana. Se ei reagoi ollenkaan mun hiireen toisin kuin vaikka rooiboksen linkki josta kyllä pääsen hänen blogiinsa. Voisitko laittaa uudestaan linkin tämän postauksen kommenttehin, niin kokeilaan toimiiko se ja jos en pääse niin keksitään jotain muuta. Haluan ehdottomasti tutustua blogiisi ja myös sitä että roikut mukana.

Sylvi. Sähköpostiosoitteesi ei näy mulle. En tiedä minne se näkyy. Lienetkö jo kysynyt Kirstiltä blogini osoitteen.

Ihme sähläystä, älkää hermostuko.

että ihan lähiaikoina laitan tärkeimmät asiat salasanan taakse ja perustan uuden blogin joko vanhalla tai uudella nimellä. En tiedä vielä.

Nyt olisi hyvä aika sanoa hep niiden jotka haluavat tietoa uudesta blogistani. Niin voin sitten infota joko blogeihinne tai sähköpostiin.

Otin saunan eteisestä paremman pyöräni ja yritin kääntää sen ohjaustangon sellaiseen ajoasentoon ettei selkäni mene ajaessa kipeäksi. No eihän se mitään kääntynyt. Onneksi on pyörähuolto tossa ihan lähellä, joten sinne pyörän kanssa ja ajaessa tajusin että jarrut ei toimi, eikä ne oikein kunnolla toimineet viime syksynäkään, joten se piti sitten hoitaa samalla kuntoon myös.

No pyörähupltaja sanoi, että vaijerit pitää rasvata ja huoltaa ja että pyörän saa vasta huomiseksi. Meinasin siinä sitten laiskuuttani luopua koko pyörälenkki-ideasta, mutta koska ilmeistä kuntoilun kaipuuta ja etenkin tarvetta on olemassa sain pyörrettyä orastavan lipsumisen ja otin seiskavaihteiseni ja lähdin lenkille sillä.

Sillä nyt ei mitään vauhtiennätyksiä rikota, mutta matkaahan sillä ajelee ihan kummasti. Päätin käydä Utissa. Sinne on meiltä sellanen 14km kun käy laskuvarjokerhon pihassa ja siellähän mä kävin kääntymässä. Ei siellä ketään ollut kuten arvelinkin, ja käännýin siitä sitten saman tien abc:lle joss kävin pissillä ja ostin itelle yhden pienen suklaan ja tytölle toisen, kun se on kipeänä kotona. Lisäksi tein lottorivin, koska otan nyt tämän kesän yhdeksi ohjenuoraksi sen, että saan tehdä lottorivin jos teen sen vähintään kymmenen kilometrin päässä kotoa.

Paluumatkalla menin robinhoodiin, koska tarvitsin ehdottomasti uudet farkut. Ihan hyvät housut löysinkin. No on kokoa C44 ja vähän naftit. Läskit tursuaa vyötäröltä, mutta en halunnut ostaa isompiakaan, koska nyt alan taas ihan oikeasti kuntoilla, ja en helkutti soikoon palaa enää ikinä kokoon 46. 

Parempi olisi olla uhoamatta, mutta kyllähän mulla taas sellanen itseinho levisi päähän, kun kattelin robbarin pukukopin kokovartalopeilistä kehoani, joka oli kuin pöydälle kaadettu pullataikina. Vuodessa on vartalon rasvaprosentissa tapahtunut järisyttävä muutos. Ja nyt tälle kehitykselle on ihan totosissaan taas saatava stoppi aikaiseksi.

Robinhoodin jälkeen ajelin miehen työpaikalle syömään. Täytin lautasen hyvin oikeaoppisesti. Paljon salaattia, yksi peruna, pala lohta ja juomaksi vettä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Tänään on enskari. Työpaikan pöydät notkuu karkkia suklaata ja ties mitä. Tänä vuonna olen pitänyt periaatteenani sitä, että en osta kaupasta herkkuja, mutta voin syödä niitä jos tarjotaan. Tämä on ollut puoliksi hyvä ajatus. Ostolakko on pitänyt tosi hyvin, lukuunottamatta tämän päiväistä dacapoa joka on syntinä vähäinen, tuleehan tänään pyöräiltyä kevyesti yli 30 km. Ja koska en osta itse karkkia syön sitä paljon vähemmän kuin jos ostaisin. Mutta sitten se toinen puoli. Tarjottuja karkkeja ja pullia ja keksejä ja muuta vyöryy näköpiirissä kaikkialla. Töissäkin harva se päivä lämpiön pöydällä jotain yleistä hyvä syömistä, jota ei muka voi ollenkaan vastusta ja jota muka voi ottaa, koska enhän mä osta ite karkkia joten kai mä nyt joskus voin ottaa ja vähitellen joskus alkaa olla joka päivä. Näihän tämä aina menee.

Mutta siis olipahan ihana vuodattaa. Ootte rakkaita mulle, mun lukijat kaikki. 

Olen aika hyvin toipunut eilisestä kohtamisesta. Enää ei hymyilytä, enkä takulla lähtisi sen kanssa pussailemaan. :) Mutta siis oli mukava, että hän tuli minua jututtamaan. Olin riippuvuudessani aika pelottava silloin aikoinaan. Ja siitä on ilmeisesti toivuttu puolin ja toisin. Siis aika hyvin, siis melkein. :)

Mitähän pahaa tänään tapahtuu, mulla on kamalan hempeä ja herkkä olo.

yllätyksiä. Tai siis mitä käsittämättömiä ne on jos näkee jossain yllättäen jonkun vuosien takaa. Jonkun joka on joskus on ollut ihan sairaan tärkeä ja sitten tää joku tulee täysin puun takaa naaman eteen ja sanoo moi ja antaa kättä ja halaa, enkä mä jumalauta tunne sitä. Mä vaan katon sitä ja ajattelen että toi ihminen tuntee mut jostain enkä mä ole ikinä nähnytkään ja sitten menee pari kolme sekunttia ja jostain hymystä tai jostain mä äkkiä tunnenkin ja sanon, että ei jumalauta, mä en tuntenut sinua.

Joulun alla mä näin sen vahingossa kaupassa ja väistelin ettei tartte kohdata ja nyt se sitten tulee viiden sentin päähän mun naamastani enkä mä tunne sitä saatana.

Ja vieläkin, mä tajuan sen jutun mihin mä silloin kakarana siinä rakastuin. Ja vaikka mä ajan ja terapian kanssa siitä kamalasta rakkaudesta parannuinkin, niin en mä tiedä, jos se nyt olisi äkkiä sanonut että lähe mun kanssa mun autoon pussailemaan, niin helvettisoikoon, olisin ainakin harkinnut.

Ei se sanonut, luojan kiitos, mutta antoi mulle kovettuneen jalkapallon jonka oli just polkupyörän kylkiäisenä huutokaupasta huutanut ja mä kuljetin sitä palloa pyöränkorissa kuin aarretta ja hymyilin koko matkan kotiin.

Annoin sille mun puhelinnumeron, koska voisi olla tässä keväällä joku pienen pieni mahdollisuus, että voisin päästä hänen kyydissään tandemhypylle. Tuskin se onnistuu, mutta kauheastihan mun sitä keikkaa mieli tekisi.

Ja menin sitten vielä tohon aktiivibloggaajahalpaankin. Voi jumalauta. :)

ROT13-tunniste: zrava ynaxnna ncevyyvn ncevyyvn

aikaerosotkua näin keväisin uskoopa sitä kukaan tai ei. Toki voin muutenkin sunnuntaisin vetäistä kolmen tunnin päiväunet, mutta tänään se ilmi selvästi johtui tosta kellon tukkauksesta ja illalla ei sitten taas sa ajoissa unta ja aamulla taas nukuttaisi niin vietävästi. Joka kevät sama juttu.

Pontentiaalinen siivouspäivä tai kirjoituspäivä tai muu tehokäyttöpäivä on siis muuttunnut lepopäiväksi. Hyvä näin, lepopäivä ei ole pahitteeksi, mutta toki syyllisyys etenemättömistä töistä ja sotkuisesta kämpästä kulkee mukana ja ahdistaa. Syyllisyydestä tässä elämässä pääsee yhtä hankalasti eroon kuin asuntoon pesiintyneestä kissanpissan hajusta. Täytyisi sekin salavessanurkka paikallistaa, mutta on hankalampaa kuin luulisi.

Olisin kyllä mennyt kirjoittamaan, mutta tytöllä oli keikka ja hän toivoi että menen kuuntelemaan joten menin sitten. Paikallisen musaopison puhallinkoulutus tekee korvaamatonta työtä nuoten parissa mahdollistamalla heti alusta alkaen pääsyn orkesteriin, jossa innostuneet opettajat saavat hyvillä biisivalinnoilla lapset iloitsemaan yhteisestä musisoinnista.

Ostin puhallinpäivien myyntipöydästä pikkuässälle metronomin ja nuottikirjan. Metronomin piipitys on elektroninen ja kamala, mutta onneksi äänen voimakkuutta voi säätää. Nuottikirjan ostin motivointimielessä. Kirja sisältää melodioita Disney filmeistä ja tytöstä niiden soittaminen voisi olla hauskempaa kuin tuntemattomien klassisten biisien. Ja kun opettajakin sanoi, että pikkuässä voi ottaa seuraavan läksynsä siitä kirjasta, niin kaippa minäkin annan disneylle anteeksi disneytensä jos pikkuässä saa tällä vippaskonstilla soittamiseen iloa.

Tänään olen ekakertaa tajunnut selkeästi että avoimeen yliopistoon pääseminen ei ole mitenkään varmaa. Mitäs sitten jos en pääsekään. 

Ulkona paistaa mieletön mollukka. Lapset lähtivät rinteeseen. Mies on Helsingissä kirppiksellä. Meikä lähtee ihan kohta työhuoneelle, kääntää kaihtimet kiinni ja keskittyy kosan kolumniin.

Sairaus teki sen, että kolumni jonka kanssa olen vetkutellut on edelleen tekemättä ja eräpäivä on keskiviikkona. Onneksi on joitakin pohjia valmiina, joten luultavasti rakennan jostain varastoon tehdystä uuden. En ole vieläkään täysin kunnossa. Otin 600mg ibumaksin päänsärkyyn.

Näytelmän suhteen olen ollut masentunut pari päivää. Dramaturgi ei ole vastannut. Ehkä sillä on sähköposti vain työhuoneella, tai sitten muuten vaan miettii. Nykytekniikan liiallinen nopeus on tehnyt odottamisesta entistäkin vaikeampaa.

Vaikuttaa siltä, nyt kun olen tekstiäni syvästi ajatellut, että olen kirjoittanut 60 sivua silkkaa paskaa. Teksti on täynnä amatöörin virheitä, joka ei sikäli ole mitään outoa, minähän olen amatööri.

Voi että kun pääsisin siihen koulutukseen. Täytyy ettiä tekstinäytteet tänään ja viimeistellä esittely itsestäni kirjoittajana ja laittaa ne paprut huomenna eteenpäin.

Jos ehdin teen näytelmään uuden alun. Ihan piruuttani, itteäni kiusatakseni. Säästän edellisestä versiosta vain kaksi kohtausta ja henkilöt ja lähden hommaan ihan alusta ja käytän sitten noita aiemmin kirjoitettuja jos osoittautuu että niitä voi käyttää.

Nyt työmaalle.

niin etten ole kuvitellutkaan kirjoittavani mitään. En ole myöskään lukenut, vaikka repussa matkailee Sannan suosittelema Lasisilmä jo toista viikkoa. Tiistaista lähtien olen pääasiassa makaillut, syönyt salmiakkia, lakua ja mitä tahansa mitä on tehnyt mieli, koska mieli ei ole tehnyt juuri mitään.

Heräsin siis tiistaiaamuna armottomaan jysäriin ja ajattelin, että jos puolentoistalitran vissyn juonnista tulee tällanen olo, en mene enää ikinä mutteriin. Kampesin kuitenkin töihin särkylääkkeiden avulla ja sieltä välillä kotiin nukkumaan ja sitten taas viideksi töihin kokoukseen. Siinä vaiheessa tosin tiesin jo että minussa on ehkä joku virus, koska mahan ympärille kertynyt biomassa oli tärähdyksistä kipeä. Lusin kuitenkin sen kokouksen ja sitten kiipesin työmaalle ja sanoin että taidan olla sairas, menen kotiin.

Meikäläisen normaalilämpö on 36,6 joten luulisi, että kestän lämmönnousua vähän enemmän kuin ne joilla on alhainen ruumiin lämpö. Mutta siis en kestä. 37 asteessa tunnen olevani oikeasti sairas ja 37,5 kaataa jo ihan takulla vuoteeseen. Illan aikana lämpö nousi 38:aan ja meikä on siinä vaiheessa jo niin kipeä, että huusin avuksi äitiä, jumalaa, saatanaa ja naisen alapäätä, mutta kukaan niistä ei auttanut. Jatkoin ulinaa ja voihkimista ja aloitin siihen päälle vielä tyjennysharjoituksen jossa vetäsin neljä kertaa mahalaukun ympäri.

Pahoinvointia kesti kaksi päivää ja päänsärkyä kokonaista neljä yhteen putkeen. Ibuprofeinia meni pari liuskaa ja vielä tänäänkin olen nauttinut lääkettä, koska päänsärkyä tai ylipäätään mitään särkyjä en oikein kestä yhtään.

Mietin kyllä, että jos olisin todella pahasti sairas, siis vaikka syöpähoitojen takia, niin mä varmaan mieluummin kuolisin kuin kävisin läpi ne inhottavat hoidot, sen verran raukka sairastelija olen. Ajatelin myös minhiä moneen kertaan. Tiedän, että en missään tapauksessa voisi olla ottamatta lääkettä, jos tietäisin että sillä se kipu ja yrjötys lähtee. Toivottavasti ei tule ikinä elämään sen kummemmin syöpää kuin huumeriippuvuuttakaan.

Naurettavaa tossa riutumisessani oli se, että tauti ei tainnut olla edes paha. Olen kyllä ollut pahemminkin kipeä viruksen vuoksi pari kertaa ja niihin nähden tämä oli helppo, mutta ehdottoman kamala joka tapauksessa. Päätä särkee edelleen lääkityksen takana ja jos esim aivastan otsa jysähtää luuta vasten kipeästi.

Löysin netistä mielenkiintoisen koulutuksen jonne haluan mennä. Viime syksyn yo haihattelut olen jo jättänyt taakseni, mutta Teakin avoimessa yliopistossa alkaa teatterikirjoittamisen koulutus jonne meinaan pyrkiä. Kurssi alkaa hutikuussa ja sinne otetaan vain kahdeksan opilasta. Hinnaltaan se on tosi alhainen. 60 tapaamistuntia ja siihen päälle kotikirjoittamista päälle. Hinta 400e + matkat junalla n.500e ja muutama yöpyminen, jotka järjestynevät kavereiden luona, toivon niin. Veikkaan että saan ainakin sen neljäsataa anottua opintorahastosta jolloin omavastuuksi jäisivät vain nuo matkat.

Saikulla on ollut aikaa ajatella. Torstaina sain K:lta niin hermostunutta ja tyytymätöntä palautetta näytelmää koskien tai lähinnä koskien sitä että en pysty toteuttamaan hänen vinkkejään siinä aikataulussa missä hän haluaa ja että ei hän halua anta mulle mitään palautetta koska ei niistä ole mitään hyötyä, jos mä voi heti kirjoittaa niiden pohjalta virheetöntä ja valmista näytelmää.  Mä olen aistinut hänen puoleltaan muutenkin ihan ihmeellistä negaatiota meikäläistä kohtaa oikeastaan jo vuoden enkä mä taida enää jaksaa sitä. Pitäköön tunkkinsa.

Totta on että näytelmä ei ole tällä hetkellä hyvä. Mä ihan loistavasti tiedän, että se on liian kirjallinen, siinä ei ole tarpeeksi käänteitä, tietyt kohtaukset on liian saman kaltaisia, yms. sälää ja senkin että saan liian vähän aikaiseksi. Se on ihan selvää, mutta ei se tieto riitä. Alan tarvita nyt teknisiä ja konkreettisia dramaturgisia ohjeita siitä miten nämä virheet poistetaan. Ite en, enkä K:n avullakaan,  saa tuota näytelmää sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa markkinoida minnekään.

Otin sitten eilen yhteyttä dramaturgipalvelun kautta yhteen näytelmäkirjailija/dramaturgiin ja tarjosin hänelle töitä. Ei ole tullut vielä vastausta, mikä on sikäli ymmärrettävää, että ko kirjailijalla on ollut eilen ensi-ilta, joten voi olla että nukkuu pitkään. Valkkasin hänet, koska sain suosituksen, että on erinomainen ja lisäksi olen ollut hänen kanssaan samassa tilaisuudessa, jossa hän vaikutti maanläheiseltä ja ystävälliseltä. Eikä haittaa vaikka en häntä saisikaan sillä sain suosittelijaltani pari muutakin erinomaiseksi mainittua tutoroivaa dramaturgia, eli kyllä niitä löytyy.

Illalla kun en saanut unta, kääntelin näytelmää päässäni ja ajattelin, että voisin purkaa sen helkutin massan osiksi ja aloittaa koko jutun ihan toisesta paikasta ja käyttää sitten siinä uudessa kehyskertomuksessa mahdollisuuksien mukaan näitä aiemmin kirjoitettuja kohtauksia ja repliikkejä. Mutta kunhan luetan jutun ensin dramaturgilla niin tiedän ehkä sitten vähän enemmän että mitä sille teen ja mihin suuntaan.

Henkisesti on onneksi tällasia mukavia suunnitelmia olemassa, jonkinlaista eteenpäin menoa elämässä, ehkä.

ajattelen että olisin voinut valita toisinkin. Jäädä kotiin, nukkua ajoissa herätä virkeänä.

Kävin karaokebaarissa työkavereiden kanssa. Ok ilta, kiva meninkin, olin ehkä vähän liian pitkään. Siis ihan siksi että olin ajatellut lähteväni ajoissa kotiin ja kello on melkein yksi.

Näytelmä kihisee päässä. Henkilöt kulkevat ajatuksissani omia reittejään. Ehkä siksi oli tarpeellista lähteä ulos, ettei ihan erakoidu niiden henkilöidensä kanssa. Että pysyy joku sosiaalinen kyky tallella.

Juttelin J:n kanssa kummallisia asioita. Täytyy ymmärtää että J:n humalainen katkeruus purskahti erääseen kysymykseeni, mutta kuulin häeltä mielenkiintoisen tiedon erään näytelmäkirjailijan menestysnäytelmän synnystä. Että näytelmä olisi syntynyt näyttelijöiden tekemänä, mutta rungon kirjoittanut näyt.kirj. otti rahat maineen ja menestyksen kokonaan itselleen.

Ja jotenkin ymmärrän myös sitä näyt. kirj. koska miten sen nyt sitten olisi jakanut. Ja tilaisuus tekee ahneen, vai miten se meni. Otin itekin kunnian ja rahat MePa:sta vaikka näyttelijät improsivat joitakin kohtauksia siihen. J käänsi syyllisyyden miekkaa myös minun haavassani.