Luin siellä novellista puolet ja sain pelkästään positiivista palautetta. Tosin piiriläiset olivat sitä mieltä ettei 20 -vuotias voi kokea niin suurta seksuaalista kaipausta, kuin novellini nuori nainen kokee. En kehdannut sanoa, että satun tietämään, että kyllä voi.
Positiivinen palaute ei ole mitnekään myönteinen asia siksi, että se kertoo ryhmän hampaattomasta linjasta.
En oikein tiedä millä volyymillä siellä uskaltaa sanoa jotain negatiivista toisten teksteistä. Huonoistakin teksteistä etsitään vain hyvä puolia, eikä se nyt ihan niin mene tämä elämä.
Kehittymistä on siis ton ryhmän perusteella täysin turha odottaa, mutta onhan se kuitenkin jonikinlainen raati jolle tekstiään voi lukea.
Ilmeisesti tekstin runolliset kuvat kuitenkin osuivat ainakin tähän ryhmään, joten en kumita niitä pois toistaiseksi.
Ryhmän jälkeen tapahtui jotain ihan ihmeellistä. Ehkä se johtui siitä, että olin juuri lukenut tekstiä naisen seksuaalisesta kaipauksesta. Juttelin pihalla sen toisen ryhmässä olevan alle 60 -vuotiaan kanssa. Mun oli pakko sanoa että nyt mun pitää lähteä kotiin, sillä yllättäen tunsin niin mieletöntä seksuaalista himoa tähän keskustelukumppaniin, että häkellyin totaalisesti ja katsoin parhaaksi paeta paikalta.
Voi herran tähden. Siis kun ei se ihminen ollut mitenkään tyyppiäni. Siis ulkoisesti. Ja sisäisestikin ehkä liian kiltti, jota on tietysti vaikea tuntemattomasta sanoa. Kevät, sovitaan että se johtui siitä.
Toisaalta kiva huomata etten ole seksuaalisesti täysin kuollut. Avioliitossa se hetkittäin tuntuu siltä. Hyödynsin tämän yllättävän vireyden kotona kumppanin kanssa. Jätin vaan sanomatta, että mistä se kipinä alunperin lähti. :)
Iäkkäistä miehistä en osaa sanoa mitään, en tunne sellaisia ;)
Hauska huomata, että toisetkin saattavat kiihottua omista teksteistään. Oma ukkoni on harvinaisen tyytyväinen aina, kun olen kirjoittanut seksistä tai haluamisesta, etenkin, jos olen kirjoittamaani tyytyväinen. Silloin alan käydä minäkin ihan villinä ;-)
On tietysti mahdollista, että Karpalon teksti vain oli niin hyvä, etteivät keksineet muuta kuin tuon ikärasistisen huomautuksen. Tai sitten eivät halunneet pelästyttää pois uutta jäsentä heti arvostelemalla tekstiä. Mutta kyllä meiltä suomalaisilta joskus puuttuu se rakentavan kritiikin taito. Sitä joko lytätään tai ei uskalleta sanoa mitään.
Tuo "hampurilais-palaute" on tuttua minullekin. On pirun helppoa itseasiassa olla kriittinen kuin antaa ja ottaa vastaan spontaanisti kehuja ja kannustusta. Aikapäiviä ja vuosia sitten olin mukana ryhmässä, jossa oli taitavia ja hyviä kirjoittajia. Siinä ikävä kyllä tapahtui sellainen ilmiö, että ylikriittisyys otti vallan ja vei kyllä monilta tekemisen ilon. Eräskin sen ryhmän jäsen (on sittemin julkaisutkin) antoi sen hyvän palautteensa minulle ryhmästä poistuttuamme kun hän ei kyennyt avaamaan suutansa ryhmässä. Että ryhmän tilanteella on myös vaikutuksensa palautteen laatuun.
Toki, joistain teksteistä on aika vaikeata sanoa mitään, silloin minusta on rehellistä sanoa etten oikein osaa sanoa tästä mitään kuin sanoa, että tämä on ihan sontaa. Kaikki tekstit nimittäin eivät sytytä minkäänmoisia haluja, oli sitten kyse seksistä tai muista haluista.
Mietin tässä, että mikä on negatiivista palautetta. Onko se sitä, joka on annettu negatiiviseen sävyyn? Esim. "Tää sun dialogi on ihan paskaa, kato nyt, nää henkilöt ei oo pätkääkään uskottavia."
Vai onko negatiivinen palaute sitä, missä sisältö on negatiivinen? Esim. "Tämä novelli on pelkkää kuvailua, eikä kuvailulla ole varsinaista pointtia lainkaan. Lisäksi kuvailusi on melko naiivia ja käytät pelkkiä kliseitä."
Vai onko negatiivinen palaute sitä, jonka saaja kokee negatiiviseksi? Jos vaikka palautteen antaja ei oikeasti sano mitään negatiivista, antaa ehkä pari korjausehdotusta, mutta nekin positiiviseen sävyyn.
Hmm. Minun täytyy hankkiutua palautteen äärelle, jotta voin jatkaa näitä pohdintojani ;). Ja sori, jos esimerkit eivät ole kuvaavia, toivottavasti pointtini kuitenkin selviää. Alkaa olla jo vähän väsy, eikä pää oikein toimi... Öitä!
Nimenomaan sitä tarkoin että näytti siltä että ryhmäläiset hymistelivät toisilleen ja etsivät pelkkiä kehumisen sanoja ja vaikka näkivätkin jonkun jutun josta olisi hyötyä sille toiselle, niin eivät uskaltaneet sanoa ja itsekin meni nopeasti mukaan siihen, että ei uskaltanut sanoa jotain jonka olisi halunnut sanoa. Sillä ryhmällähän ei ole varsinaisesti mitään vetäjää eikä opettajaa. Kaikki on tavallaan tasa-arvoisia, olisi ehkä hyvä jos olisi joku joka vetäisi yhteen ja osaisi kouluttaa edes vähän.
Ihan ehdottomasti kannatan tota hampurilaistekniikkaa, että annetaan aina sitä myönteistä palautetta ja tarvittaessa sitten sitä kriittisempää. Mullahan on se yksi kesäkurssikokemus jossa opettaja ei tykännyt mistään mitä tein ja mun mielestä lähes pilkkasi mua muiden edessä ja se veti kyllä itsetunnon ja kirjoittamishalut hetkeksi täysin nollaan. Tämä oli siis biisikurssi.
Kriittisemmässä palautteessa pitää olla hirveän hienotunteinen ja silti sillä on vaikea olla loukaamatta. Kaikki eivät pysty neutraaliuteen, mutta sellaista on tosiaan helpoin ottaa vastaan ja siitä opikseen.
Mutta siis se pointti oli mulla se että jonniinjoutavasta hymistelystä ei ole mitään hyötyä. Positiivisesta palautteesta on ehdottomasti hyötyä ja sitä saatuaan pystyy ottamaan vastaan niitä korjausehdotuksiakin.
Neutraalista palautteesta paras esimerkki on mulla se södikan palauttama novelliplari. Ei sanaakaan siitä mitä sille pitäisi tehdä. Vain hiljaisia lyijykynämerkintöjä niissä kohdissa jotka kommentoijan mielestä vaativat korjausta. Tyylivirheistä yms. Se oli ihan hirveän hyvä palaute.
Myös yltiöpositiivinen palaute voi siinä mielessä olla haitaksi, että siitä voi päihtyä työkyvyttömäksi ihan samalla tavalla kuin siitä liian kielteisestäkin.
Tuli vaan mieleen.
Karpalo, toivottavasti ryhmä tuosta tormentautuu palautteiden kanssa. Ja jos ei tormentaudu, niin kuten kirjoitit, se on sentään raati, jolle voi lukea tekstiään.
Mä luulen että kaikki ei edes halua mitään oikeaa kritiikkiä teksteistään. Kaikki ei halua kehittyä kirjoittajina ja selin on tietenkin ihan oikein ja hyvä tapa olla kirjoittaja, mutta minä toivon ryhmältä nimenomaan sitä että joutuisin perustelemaan itelleni ja muille että miksi mä olen tehnyt jonkun jutun niin kuin olen tehnyt. Samalla saisin sitten useammalta ihmiseltä joko myötäistä tai vastaista kommenttia tekemisiini ja se sitten voisi selkeyttää sitä suuntaa mitä lähtee tekemään.
Mulla olis sulle Rooibos yksi idea. Uskaltaisitko vaihtaa kanssani yhdet novellit, niin annettaisiin niistä toisillemme mahdollisimman rehelliset palautteet, niin hyvässä kuin pahassakin. :)
Annan e-mail osoitteeni, jos teitä kiinnostaa.
Jos haluatte tehdä heti blogin, niin siitä vaan. Olen messissä lomien jälkeen.