kari Levolan toimittaman esseekokoelman Kirjailijan työmaat. Kirja on hyvä. 16 kirjailijaa on kukin lähestynyt hyvinkin erilaisilla näkökulmilla kirjailijan töihin ja toimeentuloon. Tämä kirja pitäisi jokaisen vapaasta kirjailijuudesta haaveilevan ehdottomasti lukea. Se on sitten eri asia pystyykö tämän luettuaankaan kieltäytymään kirjailijuudesta, mutta jotain perspektiiviä se toki antaa juuri siihen miten pienistä paloista toimeentulo useimmilla koostuu ja miten hankalaa se eläminen voi pahimmillaan olla.

Olisi tietty ollut ihan reilua että kirjassa olisi ollut joku Kirstin kaltainen kirjailija joka on tehnyt mittavan tuotannon kirjailijana ja lähes täysin ilman apurahoituksia. Näistä kirjailijoista useimmat saivat kuitenkin perustoimeentulonsa apurahalla ja voivat sen lisäksi valita muita rahatöitään kirjoittamisen ehdoilla. Laila Hirvisaari ei apurahoja hae, koska häntä on joskus kritisoitu hyvätuloisena apurahansaajana. Sitä voi sitten kukin miettiä, että olisiko oikein että Laila saisi apurahoja ihan siinä missä muutkin.

Pikkaisen kalskahti korvassa Helena Sinervon täysin totuuden mukainen lause siitä, että "Taiteilija-apuraha on kuitenkin niin vaatimaton suuruudeltaan, ettei sen varassa pärjää ilman lisätienestejä Helsingin asunto-oloissa, etenkin kun sosiaaliturva on maksettava itse." Näinpä. Taiteilija-apuraha on veroton ja suuruudeltaan 1 254,13 euroa.

Taiteilija on näköjään rinnastettu palkkatasoltaan suunnilleen samalla tasolle siistijöiden ja näyttämömiesten kanssa. Mulla jää käteen peruspalkkaisena kuukautena suunnilleen 150 euroa vähemmän kuin apurahaa saavalle taiteilijalle. Näillä työajoilla lisätöiden tekeminen on pirun hankalaa, käytännössä mahdotonta, joten sillä summalla on vaan tultava toimeen halusi tai ei. Tietysti voisin käyttää bloggaamisajan johonkin lisätyöhön, mutta en nyt ihan heti keksi että mikä se voisi olla. Onneksi ei tarvitse asua Helsingissä ja onneksi on mies, jonka palkalla elämää myös kustannetaan. Yksinhuoltajana voisi laajakaistojen ja muiden puhelinlaskujen maksaminen tehdä tiukkaa.

Taitelijuus on matalapalkka-ala sillä erotuksella ettei apuraha ole palkkaa eikä siitä kerry sosiaaliturvaa. Apuraha on pieni, mutta riittävä. Useimmat taitelijat eivät tähän kadehdittuun apurahaputkeen koskaan pääse ja toimeen on tultava silti. Millä? Kuka milläkin.

Mulle puolivuotinen apuraha oli käsittämätön lottovoitto jonka todellisen arvon ymmärtää vasta jälkeenpäin. Se (samoin kuin lukemani kirja) selkiytti myös sitä ajatusta että näillä lahjoilla ja tällä itsekurilla ei kannata vapaasta taiteilijuudesta edes haaveilla.